Olen yrittänyt ymmärtää, miten kommunismia toteutettaisiin käytännössä. Miten sen periaatteet oikeasti mallinnettaisiin yhteiskunnan hallintoon?
Kommunismi
A theory of classless society with common ownership of property and wealth and centrally planned production and distribution based on the principle ‘from everyone according to their skills, to everyone according to their needs’.
Oxford Refence
Olen ymmärtänyt, että kommunismissa on ainakin seuraavat asiat, joiden on oltava voimassa, jotta voidaan puhua kommunistisesta yhteiskunnasta. Nämä ovat käsittääkseni myös isoja kohtia Marxin ja Engelsin Kommunistisessa manifestissa, joka kai edelleen on nykykommunisteillekin yksi lähtökohta.
- Yksityisomistuksen poistaminen. Kaikki on kansalaisten yhteisen tahon omistuksessa. Kiinteistöt, tuotannontekijät, maaperän varannot jne. Perintönä ei myöskään voisi jättää omaisuutta. Jotain irtaimistoa ihmisille ilmeisesti kuitenkin sallitaan omaan omistukseen.
- Keskusjohtoinen tuotanto. Resursseja allokoidaan jonkinlaisen yhteisen päätöselimen kautta keskitetysti. Resurssit eivät ole myytävänä ja ostettavina vapailla markkinoilla, eikä hinta muodostu ilman julkisen toimijan päätöksiä. Tämä voi käytännössä näkyä esim. viisivuotissuunnitelmina valtion tasolla.
- Ei yhteiskuntaluokkia. Yksilöt ovat keskenään tasa-arvoisia ja jokaisella on yhtä paljon yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Yhteiskuntaluokat perustuvat varallisuuteen ja (osin perittyyn) sosiaaliseen pääomaan, mikä tuo yhteiskunnallista valtaa.
- Arvo syntyy työstä. Kommunistinen arvonmuodostusteoria yksinkertaistaen: jos jonkin tuotteen/palvelun tuottamiseen kuluu 10 ihmisen työtuntia, niin lopputuotteen hinnan pitäisi johdettavista ihmistyön määrästä.
Mistä olen samaa mieltä
Olen käsittääkseni samaa mieltä kommunistien kanssa siitä, että suuriksi paisuvat varallisuuserot jossain vaiheessa johtavat ongelmiin. Tästä on esimerkkejä monissa maissa erityisesti kehitysmaissa (itse havainnoin asiaa Etelä-Afrikassa asuessani). Tämä tapahtuu kahta kautta:
- Ihmisten arjen kokemus eriytyy ja syntyy erilaisia kuplia/luokkia. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä toiset päivittäin tekevät, miten toisten vuosi rytmittyy, mitä harrastavat jne. Tämä etäännyttää ihmisiä ja toinen tuntuu vieraalta.
- Mahdollisuuksen tasa-arvo häviää. Toisille on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään suuremman varallisuus- ja valta-aseman takia. Joku vääjäämättä käyttää myös asemaansa väärin. Tämä voi aiheuttaa katkeruutta ja kateutta, äärimmillään johtaa jopa väkivaltaa ryhmien kesken.
Perintöihin liittyy kiistämättä myös ongelmia. Yksilö voi periä isojakin omaisuuksia (jossain yhteinkunnissa myös suoraan poliittista valtaa), mutta ei kykene niitä itse enää jalostamaan tai käyttämään järkevästi. Jos omaisuus myytäisiin kuolinpesältä, se voisi tuottaa paljon paremmin ja tehokkaammin uuden omistajan hoidossa. Perintö on myös tiukan liberalistisesti ajateltuna tasa-arvon mielestä väärin, koska yksilö saa varallisuutta, jonka tekemiseen ei välttämättä ole itse mitenkään osallistunut, on vain sattunut syntymään oikeaan sukuun. Se voidaan nähdä konservatiivista luokkayhteiskuntaa edistävänä mekanismina.
Toinen merkittävä asia, josta olemme ymmärtääkseni samaa mieltä ovat meille kaikille länsimaissa tutut ihmisoikeudet. Myös suhde uskontoon on käsittääkseni samanlainen: se on yksilön oma asia, eikä kuulu yhteiskunnallisen päätöksenteon areenalle.
Toisaalta kommunistit rajoittavat osaa minulle tärkeistä yksilönvapauksista, kuten yrittämisen vapaus. Itse pidän hyvänä lähtökohtana sitä, että jokainen on vapaa tavoittelemaan onneaan, kunhan ei rajoita toisten vastaavaa oikeutta. Mielestäni myös aina pitää olla erittäin hyvät syyt valtion osallistumiseen resurssien allokaatioon: pitää hoitaa vain niitä asioista, joissa markkiaehtoisuus ei tuota hyvinvointi.
Mitä en ymmärrä kommunismissa
Kommunismin periaatteita on juhlapuheissa pidetty esillä niissä maissa, jotka ovat kommunistisiksi julistautuneet. Mutta niistä ei yksikään ole periaatteita oikeasti toteuttanut, vaan ovat aina olleet enemmän tai vähemmän totalitaristisia ja harvainvaltaisia epädemokratioita sekä kleptoratioita (kuten Pohjois-Korea, Kiina, Neuvostoliitto tai Kuuba). Kommunismi tuntuu historian perusteella utopialta.
Mutta mitä se sitten käytännössä olisi, mikä olisi kommunistinen yhteiskuntamalli? Miten valtio rakentuisi, miten kansalaiset osallistuisivat ja mikä olisi hallintomalli?
Itse en ymmärrä, miten keskusjohtoisella resurssien allokaatiolla voitaisiin saavuttaa kestävää ja kehittyvää hyvinvointia. Ei ole mahdollista saada valtavan monimutkaisesta systeemistä niin hyvä mallinnusta ja kattavaa dataa, että sen perusteella voitaisiin päättää kaikesta tuotannosta ja hinnoittelusta keskitetysti. Minusta valtio asettaa markkinalle raamit ja valvoo niiden toimeenpanoa (monopolilainsäädäntö, ympäristösäädökset, työsuojelu, verosopimukset, sopimusoikeus jne.). Eivät “kapitalismi” ja “markkinat” ole jotain ihmisestä irrallaan olevia luonnonvoimia, vaan osa yhteiskuntaa. Ihmiset ja yhteisöt toimivat markkinalla tehden sopimuksia keskenään. Jos ei ole yksityisomistusta, ihmiset eivät pyri optimoimaan toimintaansa tehokkaasti ja syntyy varmasti myös epävirallisia markkinoita valtion talouden ulkopuolelle.
En myöskään ymmärrä kommunistista arvonmuodostuteoriaa, koska eihän työn määrä koskaan ole suhteessa siihen, miten lopputuotteen hinta muodostuu. Jos työ olisi ainoa arvoon vaikuttava tekijä, niin esim. taulun arvo ei voisi nousta, koske jos se on unohdettuna varastossa, eikä kukaan tee työtä arvonnousun eteen. Se on pakko hyväksyä, että tehtyjen työtuntien määrä ei ole useinkaan missään suhteessa lopputuotteen markkina-arvoon (joka siis on lopulta vain ostajien mielikuva juuri kaupanteon hetkellä).
Kolmanneksi en ymmärrä, miten kommunistinen hallintomalli rakennetaan, jos sen on toteutettava jonkinlaista anarkistista mallia valtiosta (ainakin Kontulan tekstistä näin ymmärsin), ikään kuin ihmiset itseohjautuvasti ja altruistisesti pyörittäivät jonkinlaista lähidemokratiaa. Eikä valtiolla pitäisi olla viime kädessä väkivaltamonopolia pakottaa ihmisiä (käsittääkseni oikeusvaltio pakolla tätä vaatii).
Neljänneksi haluaisin nähdä konkreettisen listan, miten perustuslakiamme pitäisi muuttaa, että se olisi kommunistinen ja sen perusteella saataisiin kommunistinen hallitomalli valtiolle. En niele tässä vastaukseksi mitään yleisiä periaatteita ja pohdintaa siitä, tarvitaanko valtiota. Käytännössä meillä on valtiot, eivätkä ne nyt miksikään tästä muutu, vaan ne on pakko ottaa pohjaksi kaikelle kehittämiselle.
Viimeinen epäselvä asia itselleni on, miten kommunismi ja sosialismi konkreettisesti eroavat. Onko erottava tekijä nimenomaan yksityisomistuksen lopettaminen ja tiukka keskusjohtoisuus, joita sosialistit eivät yleensä vaadi. Vai mitkä ovat erottavat tekijät, vai vaihteleeko se tulkitsijoiden mukaan?
Mielelläni kuulisin näistä lisää kommunisteilta. Kaipaisin myös konkreettisia ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä Suomessa, jotta se kelpaisi kommunistille.
Kertokaa tottakai myös, jos olen käsittänyt jotain aivan väärin!
Googlasin pitkästä aikaa itseäni ja ajauduin sitä kautta takaisin tänne. Koska kukaan muu ei ole kommentoinut tätä viime helmikuista tekstiäsi, kommentoinpa nyt sitä itse, eräänlaisessa “en ole kommunisti mutta voin vilkaista” -hengessä.
Mielestäni ylikorostat keskusjohtoisen resurssien allokaation merkitystä kommunismissa. Se on ikään kuin koko ajan mielessäsi niin etualalla, että se uhkaa peittää kaiken muun alleen. On toki monia kommunismin muotoja, joissa se on keskiössä, mutta kaikissa kommunismin muodoissa se ei ole.
Omasta mielestäni on hyödyllisempää tehdä ero kommunismi-kapitalismi-akselin ja markkinatalous-suunnitelmatalous-akselin välille. Kommunismi vastustaa kapitalismia, jonka nimi tulee siitä, että taloudelliseen tuotantoon tarvittava pääoma, kapitaali, kerätään pörssin kaltaisista paikoista. Suunnitelmatalous taas vastustaa markkinataloutta, jonka nimi tulee siitä, että tämän taloudellisen tuotannon tulosten allokaatio tapahtuu markkinoilla.
Nämä ovat kaksi täysin irrallaan toisistaan olevaa asiaa, eli niistä muodostuu nelikenttä. Kommunismi voi yhdistyä markkinatalouteen (esim. toisen maailmansodan jälkeisessä Jugoslaviassa kommunistiset yritykset kilpailivat keskenään, täsmälleen samoin kuin vaikka Suomessa S- ja K-marketit kilpailevat keskenään) ja vastaavasti kapitalismi voi yhdistyä suunnitelmatalouteen (esim. valtiojohtoinen teollistamispolitiikka sodanjälkeisessä Suomessa tai vaikkapa saman aikakauden Etelä-Koreassa). Jugoslavian talous ajautui kyllä vaikeuksiin 1970-luvulta eteenpäin, mutta siihen olivat syynä hallituksen tekemät finanssipoliittiset virheet, joissa ei ollut mitään erityisesti kommunismille luonteenomaista, ne olivat samanlaisia tavanomaisia finanssipoliittisia virheitä kuin esim. Suomessa tehtiin ennen 1990-luvun lamaa.
Toisaalta aatehistoriallisissa esityksissä kommunismista aloitetaan yleensä niin kaukaa menneisyydestä, ettei silloin vielä ollut edes olemassa mitään modernia keskitettyä valtiota, joka edes teoriassa olisi voinut mikromanageroida sitä, mitä resursseja minnekin annetaan. Kommunismin historiaan kuuluviksi katsotaan varsin yleisesti esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Gaius Blossius (stoalainen filosofi Roomassa 100-luvulla eaa.), Johannes Khrysostomos (ortodoksisen kirkon arkkipiispa 300-luvulla), Mazdak (uskonoppinut Iranissa 500-luvulla) tai John Ball (pappi Englannissa 1300-luvulla). Heitä yhdistävät samat ajatukset kuin ne, joista itse sanoit tekstissäsi olevasi samaa mieltä kommunistien kanssa: yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty epätasa-arvon määrä on liiallinen, se ei ole Jumalan tahto toisin kuin monet väittävät jne. jne.
Tauluesimerkki on yksittäinen poikkeus. Kommunistista arvonmuodostusteoriaa on viime aikoina testattu empiirisesti useita kertoja, ihan tavallisilla tylsän valtavirtataloustieteen matemaattisilla menetelmillä (esim. Anwar Shaikh, Paul Cockshott ja Allin Cottrell, Dave Zachariah). Tulokseksi on saatu parhaimmillaan, että yli 95 % hyödykkeiden hintojen vaihtelusta näyttäisi selittyvän niiden valmistamisen työvoimakustannuksilla. Taulun arvonnousu kuuluu siihen jäljelle jäävään muutamaan prosenttiin.
Lisäksi tulokseksi on saatu, että mitä pääomaintensiivisempi toimiala on, sitä vähemmän tuottoisa se on. Tämä on juuri niin kuin asian voisi olettaa olevan, mikäli arvon lähde on työ eikä pääoma. Kun nyt on kovasti keskusteltu Kaipolan paperitehtaan lakkauttamisesta, niin tässä yhteydessä on relevanttia, että paperitehtaat ylipäätään eivät ole omistajilleen mikään kultakaivos: työvoimakustannukset ovat kokonaiskustannuksista vain noin 10 %, ja kaikki voitto täytyy repiä siitä 10 %:sta.
(Samoin esimerkiksi rautatieprojektit, kuten kaavailtu Tallinna-tunneli, eivät juuri koskaan ylipäänsä pääse voitolle, koska ne ovat niin pääomaintensiivisiä: kaivinkone ei kaiva sen enempää eikä vähempää vaikka sillä olisi millainen työehtosopimus tahansa, eikä edes irtisanomisen uhka saa sitä kiristämään tahtia. Tämä on eräs jo Marxin mainitsema esimerkki.)
Kannattaa lukea esimerkiksi punaisten ehdotus Suomen perustuslaiksi vuodelta 1918. Siinä on 83 pykälää, mutta koko talouselämää tai taloutta ylipäänsä ei edes mainita kuin pari kertaa, silloinkin lyhyesti ja melkein sivulauseenomaisesti. Jos yhteiskuntamallin punaisuuden on ilmettävä perustuslaista, kuten vaikutat esittävän, niin mihin se Suomen vuoden 1918 punaisen puolen nimittäminen punaiseksi oikein silloin perustuu? Tuohon lyhyeen esipuheeseenko, joka on samanlaista poliittista deklamointia vailla juridista asemaa kuin perustuslakien esipuheet usein ovat (esim. Yhdysvaltain perustuslain esipuhe)?
Yksi vastausehdotus: kun klassisessa taloustieteessä on kolme tuotannontekijää, maa, työ ja pääoma, niin kommunismi ei hyväksy sitä, että pääoman omistuspohja on toinen kuin työn, kun taas sosialismi voi hyväksyä sen. Sosialisti voi uskoa, että hyvinvointierojen tasaaminen voidaan hoitaa esim. korkeilla ja progressiivisilla veroilla tai muulla vastaavalla tavalla puuttumatta siihen, kuka omistaa sijoituspääoman; kommunisti ei voi uskoa siihen.
P.S.:
Kommunistisen manifestin kyllä lukee ihan yhdeltä istumalta.
Kiitos, tuli paljon luettavaa ja pohdittavaa!! Nostat hyviä pointteja ja tarkennuksia, jotka tosiaan käyvät järkeen. Ehkä tässä kokonaisuudessa sekin sotkee, että kommunimi-kapitalismi-keskustelu on jotenkin niin kauhean urautunutta vanhoihin (kuviteltuihinkin?) eroihin ja jakolinjoihin. Olen varmasti itsekin ehkä edelleen liiaksi sen sokaisema. Toisaalta, esim. FALC/FALGSC-hahmotelmat ovat ihan järkevää settiä, siinä kommunismikin minusta asettuu jotenkin toimivampaan kontekstiin niin, että ymmärtää, mitä se voisi tarkoittaa käytännössä. Tätä vähän yritin pohtia täällä: https://janne.isosavi.com/yhteiskunta/automatisoitu-avaruushomoluksuskommunismi/